Synttäreitä, nähdään pian -juhlia sekä kansallispuisto-seikkailuja

Viime päivityksestä onkin kulunut jo hetken aikaa - syynä reissailu sekä koulutyöt. Nyt olen kuitenkin takaisin Corkissa - ainakin hetken aikaa -  ja viimeinen kouluprojekti ennen lopputenttejä on palautettu. 

Viikko sitten tiistaina aamulla nousimme suomalaisten J:n ja R:n sekä saksalaisen M:n kanssa bussiin ensin kohti Galwayta ja sitten lopullista määränpäätämme Clifdeniä. Clifden on hyvin pieni kaupunki lähellä Connemaran kansallispuistoa County Galwayssa. R oli löytänyt meille oikean luksusmajoituksen 13€/hlö/yö - kiitos viime hetken varauksen! Vaikka oikean talon löytäminen tuottikin hieman vaikeuksia (sisäänkäyntiä ei näyttänyt olevan missään, ja olisimme olleet aivan eksyksissä, ellemme olisi saaneet tekstiviestiä, jossa käskettiin astua "Accounting Office":n ovesta sisälle), pääsimme lopulta perille, ja asunto ylitti suurimmatkin odotuksemme:

King size bed toisessa makuuhuoneessa

Olohuone

Keittiö

Majoittumisen jälkeen lähdimme kyselemään neuvoja paikallisesta turistitoimistosta. Toimiston tätejä ihmetytti kovasti, kun meillä ei ollut autoa käytössämme ja saimmekin pettymykseksemme kuulla, että bussi kansallispuistoon ja sieltä pois kulkee vain kerran päivässä. Kyselimme myös muun tekemisen perään ja tädit ehdottivat Kylemore Abbeyn luostaria - kunnes huomasivat, että bussi sinne kulkee vain KERRAN viikossa - ja juuri tiistaisin (aamupäivällä). Harmaa sää ei innostanut pyöräilylenkkiin lähimaastossakaan, joten tiistai-iltapäivä ja -ilta kului luksushotellihuoneesta sekä satelliittiteeveestä nauttien.

Keskiviikkoaamuna olimme sitten ajoissa liikkellä, ettemme jäisi ainoan Connemaran bussin kyydistä. Puolen tunnin pomppuisan ajomatkan jälkeen saavuimme kansallispuiston infokeskukseen. Erittäin tuulisen sään takia meitä neuvottiin olemaan menemättä puiston korkeimmalle huipulle. Suureksi yllätykseksemme saimme huomata, että Connemaran kuuluisa kansallispuisto on pieni: pisin kävylelenkki on 7,5km pitkä, mutta koska tämä kulkisi tuulisimman ja korkeimman huipun kautta, saimme tyytyä toiseksi pisimpään eli 3,5km reittiin! Mahdoimme olla hupaisa näky vaelluskengissämme, tuulen- ja vedenpitävissä asuissamme sekä isot reput matkassa, kun kuljimme kivistä kävelytietä pitkin muiden turistien ollessa kuin kaupunkiretkellä. Noh, ainakaan meillä ei ollut niin kylmä kuin heillä - ehkä.

Huima kävelyretki alkakoon.

Pukkeja.

Connemaran kansallispuisto

Kyllä siellä tuuli!

Valitettavasti hieman sumuisa sää

Retkeilijät

Nautimme lounasta infokeskuksen pihassa, ja olo oli kuin ala-asteen luokkaretkillä aikoinaan. Mutta kyllä se ruoka vaan aina maistuu paremmalta ulkosalla! Koska olimme jo kiertäneet kansallispuiston kello yhteen mennessä, päätimme kuluttaa seuraavat viisi tuntia tekemällä retken luostarille. Matkaa oli infotätien mukaan 30-40 minuuttia. Taisimme olla kuitenkin ensimmäiset luostarille ikinä kävelleet ihmiset, sillä kovasti meille yritettiin taksia suositella - eikä ihme; koko noin 5km matkalla ei ollut tietä jalankulkijoille laisinkaan, vaan matkamme kulki hieman vaarallisesti tienpientaretta pitkin.

Kylemore Abbey

Lopulta Kylemore Abbey (nunnaluostari) avautui eteemme kauniin järven rannalla. Sisäänpääsymaksu luostarin maille oli kuitenkin ei-opiskelijaystävällinen ja säänkin ollessa sen verran sumuinen päätimme jättää itse luostarin väliin - hienoja maisemia emme vuoren rinteeltä olisi kuitenkaan nähneet.

Pakollinen poseerauskuva

Kahvi- ja teehetken jälkeen vaelsimme samat 5km takaisin bussipysäkille, ja sateen alkaessa päädyimme paikalliseen ruokakauppaan odottelemaan puoli tuntia myöhässä olevan paluukyydin tuloa.

Torstai-aamu valkeni aurinkoisena ja lämpimänä. Hieman harmittelimme, ettei sää ollut edellisenä päivänä samanlainen, mutta enää meillä ei olisi aikaa lähteä kansallipuistoon. Päätimme kävellä muutaman kilometrin pituisen kävelylenkin Clifdenissä, ja lenkki oli arvoisensa! Maisemat olivat todella kauniita - tätä on aito Irlanti! Oli myös mielenkiintoista huomata, kuinka erinäköistä maaseutu on Galwayssa kuin Kerryssä.

Kelttiristi tien varrella

Clifden

Emo ja sen pennut

Retkikaverimme

Aasejakin näkyi

Voisiko olla irlantilaisempaa maisemaa?

Bussi kohti Corkia lähti iltapäivällä, ja pääsimme vihdoin takaisin kotiin kymmenen aikaan illalla. Totesimme, että jos vielä uudestaan lähdemme Galwayn lähistölle, vuokraamme auton - se helpottaisi liikkumista huomattavasti!

Perjantai vierähti Corkissa asioita järjestellen sekä amerikkalaisen J:n "täysi-ikäiseksi" tuloa toisen kerran juhlien. Hänen kylässä olevat vanhempansa olivat valmistaneet meille tytöille aivan tajuttoman hyvää italialaista lasagnea (sukujuuret Sisiliassa), kotitekoista valkosipulileipää sekä hyvää salaattia. Jälkiruoaksi nautimme vielä suomalaista kauraomenapaistosta vaniljajäätelön kera - kyllä maistui! J:n vanhemmat olivat todella hauskoja ja oli mukavaa tutustua heihin. Jatkoimme nuorisoporukalla illan istumista J:n luona kunnes kunkin oli aika lähteä pakkaamaan reissujaan varten; kyseessä oli viimeinen yhteinen iltamme ennen toukokuuta. Haikeutta oli ilmassa, mutta samalla jokainen oli innoissaan tulevista seikkailuista. Siitä sitten ensi kerralla!