Viimeinen koulurutistus, hyväntekeväisyyttä ja läksiäisiä

Puolentoista viikon hiljaiseloon on laiskuuden lisäksi pari (erittäin) hyvää syytä: viimeinen luentoviikko toi mukanaan suuren määrän koulutöitä, minkä jälkeen lähdinkin sitten ex tempore lomamatkalle itänaapuriin. Jottei tekstistä tulisi aivan kamalan pitkä, kerrottakoon tuosta Lontoon reissusta ensi kerralla.

Edellinen viikko oli siis koulun osalta erittäin kiireinen; Irlannissa ei palautettavia koulutöitä juurikaan kesken lukukautta ole, vaan kaikki presentaatiot, esseet ja välikokeet kasaantuvat viimeiselle viikolle. Tietenkin näitä esseitä olisi voinut työstää aikaisemmin, mutta aika harvalta se onnistui... Niinpä arkiviikon vaihtarikaverit löytyivät varmimmin koulun kirjastosta vuorokauden ajasta riippumatta. Pienoista vaihtelua tähän astiseen Erasmus-elämään siis.

Viikko sitten maanantaina pidin UCC-urani ensimmäisen ja viimeisen esitelmän: 15 minuuttia perheyritysten toiminnasta Suomessa. Olen kurssin ainoa kv-opiskelija, erilaisen aiheeni vuoksi osannut yhtään arvioda, mitä opettaja halusi kuulla. Jännitinkin esitystä yllättävän paljo, mutta nopeastipa se oli ohi. Loppuviikko kului iirin kieltä päntäten sekä esseetä kirjoitellen. Iiristä oli torstaina ensin suullinen tentti sekä myöhemmin kirjallinen osuus. Ensimmäistä kertaa minkään vieraan kielen kohdalla kirjallinen tentti tuotti suullista enemmän vaikeuksia; tunneilla olemme puhuneet todella paljon, mutta sanojen hyvin omituisen kirjoitusasun takia tentissä sai vähän arpoa, minkä kirjaimen päälle se aksentti tulisi heittää ja mitä kirjainyhdistelmiä kunkin sanan kohdalla tulisi käyttää. Molemmat menivät kuitenkin varmasti ihan kiitettävästi.

Kirjallisen tentin jälkeen oli aikaa pienelle paussille koulutöistä: lähdimme tyttöporukalla Charity Ball:iin eli hyväntekeväisyystanssiaisiin! J ja K olivat onnistuneet houkuttelemaan minut mukaan edellisen päivän lounaan aikana, vaikka kovasti koetin vedota koulutöiden määrään. Olen kuitenkin iloinen, että lähdin mukaan: vaikka tanssiaiset olivat hieman erilaiset kuin odotimme, oli meillä erittäin mukavaa keskenämme ja nautimme maittavasta illallisesta - sekä tietenkin taivaallisesta chocolate fountainista!

Perjantaina oli deadline esseelle, joka määrää koko Ireland in Transition -kurssin arvosanan. Neljästä aiheesta valitsin "Celtic Tiger 1994-2006/7 - a Time of Economic, Social and Cultural Change". Taustatutkimusta piti tehdä jonkin verran, mutta aiheesta kertovat kirjat olivat yllättävän mielenkiintoisia! Sain tämän noin 7-sivuisen esseen valmiiksi juuri ajoissa, ja kiikutin printatun version opettajan lokerikkoon 10 minuuttia ennen rakennuksen sulkeutumista. Viimeinen palautuspäivä olisi oikeasti ollut vasta maanantaina, mutta olin jo vähän alkuviikosta aavistellut, etten olisi kaupungisa enää tuolloin. Ja näin kävikin, kun päätin torstai-iltana lähteä muutamien muiden kavereiden mukaan kolmeksi päiväksi Lontooseen - lähtö oli sunnuntaina.

Torstaina iirin kielen kokeen jälkeen otimme pienen tauon kouluhommista ja lähdimme suomalais-suomalais-saksalais-itävaltalais-amerikkalais-viisikon voimin cocktail-pukutilaisuuteen. Kyseessä oli Charity Ball eli hyväntekeväisyystanssiaiset. Lipun hintaan kuului maittava ateria, viiniä, suklaafondue mansikoiden kera, kuljetus hotellille ja takaisin sekä loppuillasta soittavan live-bändin keikka. Saksalainen K oli ollut edellisissä tanssiaisissa, ja tällöin paikka oli ollut tupaten täynnä (noin 300) opiskelijoista. Olisi kuitenkin pitänyt aavistaa, että jos lippuja on jäljellä vielä edellisenä päivänä, on tapahtumassa jotain erikoista. Näin kävikin - pöydät olivat harmittavasti puoliksi tyhjiä, ja suuri osa vieraista oli vanhempia ihmisiä, oletettavasti joitakin järjestäjätahon, koulun kappelin, kunniavieraita. Illallisen aikana oli hyväntekeväisyyshuutokauppa sekä 15 minuutin esitys Mongolialaisesta orpokodista, ja kuvat eivät todellakaan saaneet hyvälle mielelle. K oli hyvin ihmeissään - edellisissä tanssiaisissa ei kuulemma ollut mitään tällaista ohjelmaa.

 

 

Kaveriporukkamme edustus Charity Ball:issa

Bändi alkoi soittaa puoli yhdentoista aikoihin, ja siinä vaiheessa tanssilattialla ja paikan päällä oli enää viitisenkymmentä ihmistä - kun lippuja ostettaessamme oli luvattu 500 vierasta.=P Onneksi seura oli loistavaa ja ruoka makoisaa, ja bändikin oli melkoisen hyvä. Nautimme siis illasta kaveriporukalla, vaikka se hieman oletettua erilaiseksi muodostuikin. Lesson learned: Älä oleta tanssiaisten olevan suosittuja, jos ne järjestetään keskellä viimeistä kouluviikkoa!:D

Paras jälkiruoka ikinä - pieni pala kaikkea!:)

Perjantaina oli sitten aika juhlia viimeisten luentojen loppumista sekä työtaakan takana olemista. Samalla tapahtuma oli suomalaisen S:n läksiäiset. "Viimeisen yhteisen illan" varjolla jaksoimmekin nauttia seurasta lähes aamuun asti. Lauantai kului sitten nukkuen ja Lontoon reissua valmistellen.