Irlantilainen yliopistojärjestelmä

Vaikka yleisesti ottaen pidänkin luennoitsijoitamme täällä huomattavasti suomalaisia kollegojaan parempina puhujina, ei itse yliopistojärjestelmä ole valitettavasti lähelläkään kotimaan tasoa. Tähän mennessä opiskelu on tuntunut aika lasten leikiltä - tai paremmin sanottuna eipä ole paljon tarvinnut opiskella. "Työläin" kurssini on ollut iirin kielen kurssini, koska sanastoa on pakko lueskella itsenäisesti, mikäli sen aikoo oppia. Ensimmäisen kotitehtävämme saimme kyseisellä kurssilla kuitenkin viime viikolla eli helmikuun puolessa välissä.

Ryhmäkoot ovat varsinkin business-kursseilla melko pieniä: kursseilla on noin 25-35 opiskelijaa. Opettajat pystyvätkin siis pitämään kirjaa paikalla olijoista, ja luennoilla käyminen on paljon enemmän "pakollista" kuin Suomessa.

Tässä pari kummallista faktaa opiskelusta - mutta kyseessä on tietenkin yleistystä!

1. Irlantilaiset opiskelijat eivät opiskele. Toisin sanoen heidän motivaationsa on aivan kuin yläasteelta, ihan kuin yliopistossa olisi "pakko" käydä. Kenelläkään ei ole sitä asennetta, että tässä opiskellaan itseään ja tulevaisuuden työelämää varten. Tehtävät jätetään surutta tekemättä, ja opettajat eivät oikeastaan edes oleta opiskelijoiden tekevän niitä. Family Business Enterprise -kurssillamme saimme pari viikkoa sitten tehtäväksi lukea 30-sivuisen Case Studyn ja vastata sen pohjalta yhteen lyhyeen kysymykseen. Aikaa oli viikko, ja seuraavalla tunnilla sitten puitaisiin casea. Noh, seuraavalla viikolla opettaja kysyi, kuinka moni on lukenut casen - minun lisäksi YKSI opiskelija viittasi! Tuntui, kuin olisin yläasteella. Eipä siinä mitään, opettaja päätti silti, että jakautukaa ryhmiin ja keskustelkaa casesta (60 minuutin ajan). No sehän oli fiksua, kun kukaan ei tosiaan ollut lukenut casea..:D

2. Opiskelijoiden ei tarvitse itse etsiä tietoa (eikä heidän oleteta sitä osaavankaan). Public Finance -kurssillamme olemme saaneet muutaman pienen tehtävän, joissa on pitänyt tutkia jonkin maan verotusta eri vuosina. Opiskelijoita helpottaakseen opettaja on ladannut BlackBoardille (yliopiston intranet, jokaiselle kurssille oma sivusto) tarvittavat OECD:n Public Finance Data- excel-taulukot valmiiksi. Kyseiset taulukot ulottuvat vain vuodelle 2007 asti, mutta uudempaa tietoa ei tarvitse edes yrittää etsiä esim. OECD:n sivuilta...:D

3. Irlantilaiset pitävät viikonloppua itseoikeutetusti vapaana koulutehtävistä. Opiskelijat matkustavat kaikki lapsuudenkoteihinsa viikonlopuiksi ilmaisen ruoan ja pyykkipalvelun perässä. Kampus on hyvin tyhjä jo perjantaisin, sillä useat valitsevat lukujärjestyksensä sen mukaan, etteivät "joutuisi" perjantaina oleville tunneille. Ryhmätöitä / muitakaan koulutöitä ei siis edes oleteta tehtävän kolmen päivän aikana. Hyvänä esimerkkinä eräs Public Finance -tunnin ryhmätehtävämme, joka annettiin torstaina seuraavan tiistain tuntia silmällä pitäen. Ryhmäläiseni halusivat tavata maanantai-iltana - jolloin sitten kaikki valitettelivat, kuinka epäreilua oli antaa tuollainen tehtävä tehtäväksi maanantai-iltana...

4. Opiskelijat ovat avuttomia ja hyvin välinpitämättömiä jopa ryhmätöiden suhteen. Taas mainitsen esimerkkinä ensimmäisen ryhmätyömme Public Finance -kurssilla: meidän piti tehdä hyvin yksinkertainen, analyysi Brittien verotuksesta, ja mielestäni siitä olisi pitänyt selvitä puolessa tunnissa, kun kaikki materiaalit oli valmiiksi annettu. Noh, ryhmäläiseni valittelivat koko ajan, että "this is too hard", ja eivät saaneet mitään aikaiseksi. Itse yritin pari kertaa väliin sanoa, että ei mennä liian vaikeaa reittiä, tässähän ne vastaukset ovat, mutta näköjään luotto vaihtariin ei ollut korkealla. Lopulta, 2 tunnin jälkeen uskoivat minua, ja saatiin faktat paperille. Ryhmäläinen lupasi väsätä powerpointin (3 slidea) seuraavaksi päiväksi. Tunnilla sitten ihmettelin, että mikäs on vialla, kun ryhmäläiseni eivät suostuneet menemään esittämään. Tyttö totesi, ettei tehnyt esitystä, kun huomasi että toinenkin ryhmäläinen meni nukkumaan, niin päätti mennä itsekin. Jaahas. Eikä siinä vielä kaikki, emme nimittäin olleet todellakaan ainoa ryhmä, joka ei ollut tehnyt tehtävää valmiiksi. Opettaja antoi muitta mutkitta lisäaikaa ensi tuntiin. Lupasin sitten itse turhautuneena ryhmäläisilleni, että minä voin tehdä sen powerpointin, no worries.. Niin tyttö vastasi, että "thanks, mulla kun ei ole itselläni Powerpointtia koneella".. What the f**c?

5. Koulutöitä ei ole juuri nimeksikään - ainakaan minun kursseillani. Muutamalle kurssillle pitää tehdä yksi essee (noin 4 sivua), ohjeet annettiin 1,5 kk etukäteen. Toinen kurssini suoritetaan yhdellä 4 sivun esseellä (!), kolmas taas yhdellä 2 sivun esseellä (40% arvosanasta) ja yhdellä ryhmäesityksellä (60%). 

6. Opiskelijoita autetaan kädestä pitäen todella paljon. Family Business Enterprise - kurssillani opiskelijoiden on määrä tehdä noin 8-sivuinen raportti (50%) jostain perheyritysten toiminnan osa-alueesta, ja aikaa on heille annettu 4kk (marraskuusta helmikuuhun). Joka tunnilla (2h luennot) opettaja on käyttänyt 30-60 minuuttia siihen, että on henkilökohtaisesti keskustellut raportin edistymisestä. Minuakin hän on jututtanut kahdesti, vaikkei ollut edes antanut minulle vielä aihetta. Sen lisäksi käytettiin 45 minuuttia aikaa siihen, minkälainen on akateemisen raportin runko (executive summary, sisällysluettelo, aloitus yms.)...!

Edellä mainituista syistä vaihtarikurssit ovat kaikkein "normaaleimpia", sillä amerikkalaiset ja muut eurooppalaiset ovat tottuneet tekemään töitä.

Enpä kuitenkaan valita töiden puutetta - ainakin ehtii tutustua kunnolla tähän maahan, kun viikonloppuisin voi huoletta matkailla! Pitkästä aikaa elämässäni on aika, että ehdin vain olla, eikä mitään juuri suunnitellakaan kuin vasta samana päivänä..:)

Hyvää alkavaa viikkoa koti-Suomeen!:)