Kyllä Irlanti osaa markkinoinnin!

Ajattelin kertoa tällä kertaa taas hieman Irlannin kulttuurista. Ireland in Transition-kurssi on muodostunut ehdottomaksi lempiaineekseni täällä. Kyseinen kurssi käsittelee siis Irlannin sosiaalisia, kulttuurisia ja taloudellisia muutoksia 1960-luvulta nykypäivään. Lisäksi käsittelimme hieman aikaisempaa historiaa saadaksemme kattavamman kokonaiskuvan irlantilaisista kansana. Eräs aihe, mikä on mielestäni ollut erittäin mielenkiintoinen, oli Turismi Irlannissa. Aionkin kertoa siitä seuraavaksi.

Taustaa

 

Lainaan luennoitsijan sanoja kuukauden takaiselta luennolta: "ymmärtääkseen Irlannin kulttuuria ja maantietoa täytyy muistaa kaksi asiaa": Irlanti oli pitkään Englannin vallan alla JA Irlannissa oli erittäin paha nälänhätä 1845-1849.

Nälänhädän aikana ja sen jälkeen tuhansia ihmisiä muutti sekä itään (Dublinin seutu sekä Englanti) että meren taakse Jenkkilään, mistä johtuen varsinkin Yhdysvaltojen itärannikolla asuu mieletön määrä ihmisiä, joilla on irlantilaiset juuret. Karusti sanottuna "fiksut" ja koulutetut ihmiset lähtivät, kun taas köyhät jäivät maahan. Myös Iirin kieli alkoi kadota kiihtyvällä vauhdilla; ne, jotka sitä puhuivat, joko muuttivat ulkomaille tai kuolivat. Maahan jääneet ihmiset alkoivat puhumaan entistä enemmän englantia, ja neljän sukupolven aikana iiri katosi nopeasti. 

Siirtomaamenneisyys näkyy Irlannissa muun muassa siten, että kaupunkien koko seuraa tyyppillistä siirtomaiden kaavaa: Suurin kaupunki on 10-kertainen seuraavaksi suurempaan verrattuna, kun taas useissa maissa, joilla ei ole siirtomaamenneisyyttä, toiseksi suurin kaupunki on vain puolet pienempi kuin suurin. (Esim. Helsinki on kaksi kertaa Espoota ja Tamperetta isompi). Siirtomaataustausta kertoo myös halu erottautua emomaasta: Englantilaiset puhuivat kuitenkin samaa kieltä ja näyttivät ulkonäöltään samanlaisilta, joten ainoaksi keinoksi erottautua muodostui uskonto. Katolilaisuudesta muodostuikin tärkeä osa arkea (Englantilaiset ovat anglikaaneja).

Turismi Irlannissa

Kun ihmisiltä kysyy, mitä he odottivat tullessaan Irlantiin, sisältää vastaus yleensä seuraavia asioita: upeat maisemat, Guinness, pubit, iloiset ja kiireettömät ihmiset, katolilaisuus, urheilu (golf, gaellic football, golf, hiking), St.Patrick's day, kansantanssit (Riverdance), musiikki ja eräänlainen "rento elämäntapa", sekä tietenkin Dublin urbaanina eurooppalaisena kohteena. Eikö kuulostakin tutulta?

Uskokaa tai älkää - näiden kaikkien stereotypioiden taustalla on mielettömän hyvin suunniteltu markkinointistrategia!

Jotta jokin maa tulee suosituksi matkailukohteeksi, on siellä oltava jotakin erittäin vetovoimaista. Irlanti on siinä mielessä onnekkaassa asemassa, että sillä on tarjota matkailijoille huikeita maisemia. 1940-luvulla USA:laiset kritisoivat kuitenkin "Irish Tourist Boardin" sekä "Tourist Associationin" osaamattomuutta; Irlannilla oli paljon alueita, joissa iti suurta potentiaalia hyviksi matkakohteiksi, mutta surkeat olot, kuten vessojen, sähkön ja vesijohtojen puute, teki alueista sopimattomia turisteille.

Ensimmäinen askel turismin osalta olikin vetää sähköjohdot maaseudulle. Ongelmana oli kuitenkin maaseuduilla asuvien ihmisten vastahakoinen asenne: he pelkäsivät sähkön mukanaan tuomia vaaroja (sähköiskut ja tulipalot) ja uskoivat, että kaikki, mikä on riittänyt omille vanhemmille, riittää myös heille. Maaseudun asukkaat olivat usein myös lukutaidottomia, eivätkä siten voineet seurata sähkön menestystä maailmalla. Ainoan (?) kerran historiassa valtio päättikin käyttää kirkkoa apunaan ns. maallisessa tehtävässä - lähinnä siitä syystä, että papit olivat matkustelleet ja olivat näin nähneet sähkön hyödyt omin silmin. Papit kiersivät näyttämässä asukkaille kädestä pitäen kuinka pesukone, jääkaappi ja lypsykone helpottavat arkea, ja asiat otettiin esille myös sunnuntaisin saarnassa. Projekti kesti kauan, mutta oli välttämätön ennen kuin turisteja voitaisiin saada houkuteltua maahan.

Irlannin valtio perusti pian "Bord Fáilte Ireland":in eli turisminedityskomitean, jonka tehtävänä oli promota Irlantia matkakohteena. Vuosikausia kestäneet konfliktit Pohjois-Irlannin kanssa vaikuttivat kuitenkin negatiivisesti turistien määrään, ja kunnolla Irlannin turismi "saatiin käyntiin" vasta 1980-luvun lopulla. Turistien määrä ei ottanut noustakseen, ja 1987 Irlannin valtio antoi konsulttifirmalle (PwC) tehtäväksi selvittää, mitä Irlannin tulisi tehdä kasvattaakseen turistien määrää.

Raportin tuloksena oli se, että Irlannin tulisi keskittyä niche-turismiin; maalla on valmiiksi upeaa luontoa (natural heritage), joten sen tulisi keskittyä kultuuriin (cultural heritage) sekä aktiviteettiturismiin (activity tourism). Toisin sanoen pelkät maisemat eivät yksin riitä varsinkaan, kun Irlanti ei voi taata kaunista ja lämmintä säätä mihinkään aikaan vuodesta, joten turisteille on annettava säästä riippumatonta tekemistä. 

1990-luvun alussa maanviljelijät alkoivat laajentamaan toimenkuvaansa tarjoten turisteille palveluja kuten hevosella ratsastusta sekä B&B-majoitusta. Nykyään Irlannissa on enemmän golf-kenttiä asukasta kohden kuin missään muualla päin maailmaa. Pieniinkin kyliin rakennettiin "cultural heritage center":eitä suojelemaan paikkoja liialta kulumiselta sekä samalla tarjoamaan turisteille kahvilapalveluita nähtävyyksien varrella. Nämä keskukset tekivät paikoista turisteille mielenkiintoisempia ja ennen kaikkea työllistivät irlantilaisia. 

Lisäksi monille vanhoille raunioille/linnoille/muille historiallisille paikoille "keksittiin" ns. ylimääräisiä houkuttimia. 

Blarney: huomaa ylhäällä keskellä oleva aukko

Hyvä esimerkki on kuvassa näkyvä Blarney Castle, jossa kävimme vaihtariporukalla eräänä aurinkoisena lauantaina. Blarney sijaistee vajaa tunnin bussimatkan päässä Corkista, ja siellä on vanha - mutta ei millään tavalla erikoinen - linna kauniine tiloineen. Blarney on kuitenkin erittäin kuuluisa "kivestään" eli Blarney Stone:n takia. Tarinan mukaan jokainen, joka pussaa kyseistä kiveä, saavuttaa itselleen eleganttiutta. Kiven pussaamisesta on kuitenkin tehty extreme-elämys: yltääkseen kiveen täytyy vierailijan nojautua työntekijän käsivoimiin luottaen pitkälle muurien yli niin, että alla on vapaa pudotus maahan. Kiveä pussataan taivasta kohti, ja jos päätä heilauttaa vähän väärään suuntaan (kuten itselleni kävi), alkaa kovahermoistakin heikottamaan.

Tuosta piti mennä vielä vähän alas

1980-lopussa perustettu Ryanair vaikutti niin ikään erittäin positiivisesti Irlannin turismiin; Aerlingus sai ensimmäistä kertaa kilpailijan, ja näin tämä halpalentoyhtiö "avasi" Irlannin muulle Euroopalle. Eräs onnistumisen tae on ollut myös se ajattelutapa, että turisteja ei pidetä "erillisenä" osana elämää, vaan he kuuluvat osana Irlantiin. Siksi paikalliset eivät kutsukaan turisteja nimellä "tourist" vaan ennemminkin "visitor", ja heidän oletetaan palaavan takaisin. 

Vuosituhannen lopussa turisminedistämiskomitea otti listalleen seuraavat neljä tärkeää aihealuetta:

1. Irlannin luonnonperinnön ylläpitäminen (natural heritage): Irlannin upeaa luontoa tulee suojella ja maisemat yritetään pitää samanlaisina kuin ne ovat olleen aikoja sitten. Maanviljelijät ovat tärkeänä osana kyseisessä projektissa. Lisäksi turisteille tarjotaan "ekoturismia", "island holidays" ja "wildlife holidays". 

2. Perintökohdenähtävyyksien luominen ja ylläpitäminen: Irlantiin kehitettiin erilaisia rakennettuja nähtävyyksiä (esim. vanhojen raunioiden ympäristöjä siistittiin), rakennettiin ravintoloita ja muita palveluja näiden nähtävyyksien viereen ja "luotiin tyhjästä" vaikka millä mitalla erilaisia tapahtumia ja festivaaleja. 

3. Perintökaupungit: 25 kaupungia/kylää valittiin perintökaupungeiksi ja niitä alettiin mainostaa ainutlaatuisina esimerkiksi arkkitehtuurinsa takia. Jokaisella kaupungilla on oma heritage center sekä markkinointiohjelma. Kuvassa on esimerkkinä Kinsale, jota mainostetaan juuri historiallisten katujensa takia. 

4. Klaanikerääntymiset: "Juurten etsimisellä" on houkuteltu niitä yli 70 miljoonaa maailmalla asuvaa ihmistä, joilla on irlantilaiset sukujuuret. 

Kinsale - perintökaupunki

Tuon neliportaisen ohjelman lisäksi oli vielä yksi ongelma: turismikausi kestää Euroopassa pääasiassa vain heinä-elokuun ajan. Näin turismi ei tuonut tarpeeksi rahaa, ja työt turismin parissa olivat hyvin kausittaisia. Ratkaisuna nähtiin turismikauden pidentäminen. 

St. Patrick's Day (17.3) on tunnettu päivä maailmalla. Kun tämä muistopäivä muutettiin parin päivän mittaiseksi festivaaliksi, saattiin maaliskuun puoleenväliin hyvä turistien vetonaula. Pienten kylien/kaupunkien festivaalit ja tapahtumat nähtiin toisena ratkaisukeinona. Nykyään St.Patrick's Day ja lokakuun lopun aikana ei ole yhtäkään viikonloppua ilman minkäänlaisia festivaaleja jossain pienessä kyläpahasessa. Turismikausi piteni puolen vuoden mittaiseksi.

St. Patrick's Festival

Vuosittainen turistien määrä nousi 3,07 miljoonasta kävijästä 8 miljoonaan kävijään vuosina 1990-2007. Aikamoinen muutos. 

Nyt, jos olet vielä heräillä, niin katsopas seuraava video. Näet isomman version Youtubesta.

"The unique attracion of Ireland as a tourist destination has been the level and depth of contact with the Irish people in a relaxed and clean environment characterized by an unhurried pace of life and beautiful landscapes. More recently visitors have also travelled to Ireland to avail tof the wide range of sporting and recreational facilities and events - e.g. golf, angling, walking, cycling, equestrian, cultural and heritage and have some of the highest standards of accommodation, food and hospitality, often in a predominantly rural setting." -Luentopruju

(Jos jollain on aikaa ja energiaa, suosittelen katsomaan saman videon hieman pidempänä - it's worth it!

Aika onnistunutta markkinointia, eikö?;)

Fáilte! = Welcome!