Hyvästejä, kuninkaallinen vierailu sekä viikonloppu Belfastissa

Torstai-iltana oli viimeinen yhteinen illanvietto muiden suomalaisten tyttöjen kanssa. Loppuillan tunnelma oli haikea, ja kyyneleiltä ei isossa ryhmässämme säästytty. Tässä sitä mietityttää, että kuinka kauheaa tulee olemaan oma lähtöni sunnuntai-iltana... Ikävä tulee ja varmasti, mutta vaihtopaikan hyväksyessä sitä on kuitenkin ottanut tietoisen riskin. Ihmisille joutuu sanomaan hyvästi.:/

Tärkeitä ihmisiä + kaksi random-tyyppiä takana.:D

Perjantaina oli sitten tiedossa jännitystä meidän Corkissa asuvien elämään, kun itse Englannin kuningatar kunnioitti kaupunkiamme läsnäolollaan. Turvatoimet olivat uutisten mukaan "suurimmat, mitä Corkissa on koskaan toteutettu", ja sen voin kyllä uskoa: koko kaupungin keskusta oli käytännössä katsoen suljettu! Autolla ei päässyt ajamaan mistään, ja jalankulkijanakin joutui kiertelemään pitkiä matkoja sekä varautumaan suljettuihin reitteihin. Olimme sopivasti valinneet lähtevämme Belfastiin juuri tänä päivänä, ja niinpä normaalisti 20 minuutin kävelymatkani bussiasemalle lähes kaksinkertaantui kiertoteiden takia. Poliisivoimia oli hankittu ympäri maata, ja kun yritin kysellä heiltä neuvoa fiksuimmalle kävelyreitille (eli missä tiet avoinna), oli yleisin vastaus "sorry, en ole täältä päin kotoisin".

Garda tyhjentelemässä katua

Silta pääaukiolle suljettu...

Kuningatar kävi aamusta kaupungin kuuluisalla "English marketilla" (katettu markkina-alue), joka oli luonnollisesti suljettu muulta yleisöltä. Kahden maissa rouvan oli tarkoitus saapua kaupungin "pääaukiolle" Grand Paradelle. Uteliasta väkijoukkoa alkoi ilmestymään aitojen taakse parisen tuntia aikaisemmin. Itse istuimme kahdelta kuitenkin jo bussissa, ja kuulimme myöhemmin kavereiltamme, että he olivat kyllä nähneet auton kyydissä olleen Prinssi Philipin, mutta kuningattaresta oli näkynyt vain hattu - olivat olleet väärällä puolella katua siis.=P

Vierailun takia liikenne hidastui huomattavasti, mutta bussikuskin hieman kiirehtiessä saavuimme Dubliniin vain vartin myöhässä. Lyhyen tauon jälkeen nousimme Belfastiin suuntaavaan bussiin. Kahden ja puolen tunnin kuluttua olimme vihdoin perillä - tosin emme ikinä huomanneet, milloin tarkalleen saavuimme Pohjois-Irlannin puolelle. Eipä tarvinnut passia.=P Kahdeksan tunnin matkustuksen jälkeen olimme niin väsyneitä, että hostellille päästyämme painuimme suoraan unten maille.

Lauantai-aamuna heräsimme aikaisin ja suuntasimme tihkusateessa kohti Turisti-infoa. Mielettömän mukava toimistosetä työnsi meille mukaan vaikka mitä karttoja ja lappusia, kertoi kaikista mahdollisista kierroksista, suositteli pubeja, näytti budjettiimme sopivia ruokapaikkoja sekä osoitti kartasta kaikki nähtävyydet. Tyytyväisinä lähdimme tutkimaan kaupunkia.:)

Ensimmäisenä kävimme tutustumassa St. Georges Marketiin eli sisätiloissa oleviin ruoka- yms. markkinoihin. Paikka oli paljon mukavampi kuin Corkin English Market, ja maistiaisiakin oli tarjolla usean kojun luona.:) Paikka oli kuitenkin nopeasti koluttu, ja sateen yltyessä päätimme käydä aamupäiväkahveilla ennen yhdeltätoista alkavaa free walking touria. Kyseinen walking tour oli kuulemma viimeistä kertaa ilmainen, joten meillä kävi tuuri. Ymmärrettävää kyllä - kuuden turistin tipit eivät ole kovin suuri tienesti. Joukossamme oli muuten kanadalainen vanhempi pariskunta, ja naisen sukujuuret olivat Suomessa.=P

St. George's Market

Kaupunkikierrosoppaamme Arthur järjesti erittäin mielenkiintoisen parin tunnin kiertueen. Pienessä ryhmässä oli todella mukava kiertää, kun kuuli kunnolla ja kyselläkin sai mitä mieleen juolahti. Päällimmäisenä jäi mieleen tietenkin kaupungin synkkä historia The Troubles:ien aikaan. Katoliset (irlantilaiset) sekä Protestantit (Britit) asuivat omilla puolillaan kaupunkia, kävivät kouluja omilla puolillaan eivätkä olleet missään kanssakäymisissä toisen osapuolen kanssa. Vaikka rauha on vallinnut jo parikymmentä vuotta, näkyy jako edelleenkin mm. siten, että kaupungin keskusta on varsinkin iltaisin aivan autio; asukkaat eivät ole tottuneet viettämään aikaa keskustassa. (Sunnuntai-iltana auki olevan pubin etsiminenkin osoittautui lähes mahdottomaksi tehtäväksi!) Kysyessämme, tuntevatko pohjois-irlantilaiset itsensä ensisijaisesti irlantilaisiksi, briteiksi vai pohjois-irlantilaiseksi, oli vastaus: "kyllä". Tämä riippuu siis täysin henkilöstä - osa tuntee itsensä irlantilaisiksi, osa briteiksi ja osa pohjois-irlantilaisiksi. Onpa jakautunut kansakunta.

Melkein kuin Berliinin muuri

Kierroksen aikana näimme kaikki kaupungin päänähtävyydet. Suurin ja vaikuttavin oli upea kaupungintalo, joka olisi hyvin saattanut olla jonkin valtion parlamenttitalo - minua se muistutti vaikuttavuudellaan itse asiassa Capitol Buildingista Washington D.C.:ssä.

City Hall

Yksi kaupungin tärkeimmistä symboleista on alla oleva kala - The Big Fish (mielikuvituksellista!). Se koostuu pienistä palasista, jotka kaikki kuvaavat jotain osiota Belfastin historiasta.

Tarinan mukaan kalaa tulee pussata.

Belfastilla on niin ikään oma kalteva torninsa.

Kalteva kellotorni

Titanic rakennettiin Belfastissa, mutta valitettavasti kiireiseen aikatauluumme ei mahtunut retkeä Titanic-museoon saati sen rakennusalueelle. Mutta kuten kaupunkilaiset sanovat: "it was all fine when it left Belfast".:D

Kierroksen aikana sään jumalat eivät olleet puolellamme, vaan saimme vettä ja tuulta niskaamme sen verran rajusti, että hytisimme kylmyydestä parin tunnin kuluttua. Lounaan aikana yritimme kuivatella tavaroitamme, mutta kengät ja sukat olivat jo litimärät. Hostellille lähtö ja kenkien vaihtaminen ei kuitenkaan ollut houkutteleva vaihtoehto, koska halusimme pitää edes jotkut kengät kuivina. Sateen hieman hiljentyessä jatkoimme urheasti matkaamme kohti West Belfastia, missä kuuluisat murals eli taiteellliset graffitit sijaitsevat. Seinämaalaukset olivat todella vaikuttavia, ja kaupungin jakonaisuus tuli selkeästi esille.

Seuraavaksi kiiruhdimme historical pub -kiertueelle. Pienessä ryhmässä ja mukavan naisen opastuksella tutustuimme kuuteen kaupungin vanhoimmista pubeista, ja kahdessa ehdimme pysähtyä maistiaisillekin. Opas kertoili tarinoita pubien merkityksestä sekä kunkin pubin synnystä ja koristelusta. Kiertue oli erittäin mielenkiintoinen! Lopulta olimme kuitenkin niin kylmissämme, että ruokakaupassa käytyämme kiiruhdimme suoraan hostellille. Oli taivaallista päästä eroon märistä kengistä! Nautimme eines-illallisen hostellilla, emmekä enää jaksaneet lähteä kaupungille.

Historical Pub Tour

Sunnuntaina oli vuorossa reissun kohokohta eli retki Giant's Causewaylle aivan pohjois-rannikolle. Turistibussimme oli viimeistä paikkaa myöten täynnä, ja sääkin näytti olevan tällä kertaa puolellamme. Kuitenkin kiertueella olin yksi suuri vika, minkä takia olisimme olleet valmiita maksamaan toisen matkanjärjestäjän tourista (tämän saimme ilmaiseksi yöpyessämme saman yhtiön hostellissa) - nimittäin aivan kamala opas. Hän oli suoraansanoen HUONOIN opas, mitä olen ikinä tavannut. Myöhemmin kävi ilmi, että sama opas oli ollut useilla muilla kavereillamme heidän reissatessaan Belfastista, ja kaikki haukkuivat häntä yhteen ääneen. Loputtomat "vitsit" eivät olleet hauskoja vaan ennemminkin loukkaavia eri kansakuntia kohtaan. Kaikkia, joilla oli omat eväät mukana haukuttiin "tyhmiksi matkailijoiksi, jotka eivät ymmärrä olevansa nyt ulkomailla, ja jos ei ole varaa syödä ravintolassa, ei pitäisi lähteä reissuun ollenkaan" (hän promosi Giant's causeway Hotellin ravintolaa tällä tavalla valehtelematta puoli tuntia, ja toisti samat asiat uudestaan ja uudestaan). Mutta se hänestä - en suosittele kenellekään Giant's Causeway -touria Paddywagonin kautta! Muutenhan kyseisen yhtiön kiertueet ovat hyviä, ja Wicklow:n retkellä oppaani oli todella hauska...

Giant's Causeway sijaitsee Antrimin kreivikunnassa aivan pohjoisrannikolla. Ensimmäinen pysähdyksemme oli Rope Bridgella eli riippusillalla. Sillan ovat alunperin rakentaneet kalastajat, jotka halusivat päästä kauimmaiselle saarella saalista jahtaamaan. Sittemmin silta on muutettu turistikohteeksi, ja kunnostus- yms. työt rahoitetaan 4,50€ pääsymaksuilla. Päivä oli mielettömän tuulinen, ja saimmekin ensin arvuutella, olisiko silta edes auki - onneksi oli. Mutta kun muutenkin kammoan korkeita paikkoja,ja tuulen puhaltaessa hurjana sivusuunnasta oli 30 metriä veden yläpuolella sijaitsevan sillan ylittäminen haaste - vaikkei itse silta kovin pitkä ollutkaan. Tiukasta aikataulusta johtuen emme kauaa ehtineet saarta ihailla, kun piti jo lähteä pikakävelemään kohti bussia. 

Maisemat riippusillan luota

Kaunis Pohjois-Irlanti

30 metriä korkea riippusilta

Tuuli sekoitti hiuksetkin.:D

Seuraava kohde oli sitten itse Giant's Causeway. Evästauon jälkeen lähdimme tutustumaan tähän luonnonmullistukseen. Giant's Causeway:lla voidaan muuten viitata joko itse kyseistä nimeä kantavaan osioon tai sitten koko noin 60 km mittaiseen rannanpätkään, jossa maisemat ovat kerrassaan upeat. Turistien suosimin tieosio on kuitenkin vain 16,8km - mutta bussiaikataulumme vuoksi ehdimme itse tutustua vain päänähtävyyden ympäristöön. 

Varsinainen Giant's Causeway on kalliomuodostelma, joka koostuu yli 40 000 yhteenliittyneestä kivipylväästä. Vaikka kivipylväät ovatkin hyvin samanmuotoisia ja näyttävät ihmisen tekeleiltä, on kaikelle aivan luonnollinen selitys: pylväät ovat muodostuneet noin 60 miljoonaa vuotta sitten tulivuorenpurkauksen kovettuneesta laavasta. Aika vaikuttavaa, kuten kuvasta näkyy. 

Turisteilua

40 000 pylvästä

Tuulista!

Lähistöltä löytyy myös Jättilään saapas-niminen kivi sekä Organs-niminen pylväsmuodostelma.

Organs

Jättiläisen saapas

Alle kahden tunnin kuluttua kiirehdimme taas bussiin, ja matka jatkui kohti historiallista Derryn kaupunkia. Pysähdys oli naurettavan lyhyt - puolitoista tuntia - ja kiertäessämme 40 muun ihmisen kanssa ei paikallisen oppaan puheesta kyllä liikaa kuullut. 

Derry on kaupunkina edelleen hyvin jakautunut. Se sijaitsee maantieteellisesti aivan Irlannin tasavallan rajalla, mikä on myös omiaan aiheuttamaan lisää ristiriitoja. Derryssa paikalliset jopa puhuvat iiriä muusta Pohjois-Irlannista poiketen, sillä viereinen kreivikunta Donegal (Irlannin tasavallan puolella) on osin täysin iirinkielinen. 

Kaupungin virallinen nimi on Derry/Londonderry. Toisin sanoen virallinen nimi riippuu puhujasta; ensimmäinen on katolisten (irlantilaisten) käyttämä nimi, kun taas jälkimmäinen kruunulle uskollisten protestanttien (brittien) käyttämä nimi. Halutessaan pysyä puolueettomana Pohjois-Irlantilaiset käyttävät useimmiten nimityksiä "Derry struck Londonderry" (Derry kautta Londonderry) tai vain lyhyesti "Struck city" (eli Kauttaviiva-kaupunki). Kaupungin keskustaa ympäröi muuri, ja varsinkin "raja-alueilla" katuviivoista näkee, ollaanko protestanttien vai katolilaisten alueella. Lisäksi kaupunki on Belfastin tavoin täynnä poliittisia seinämaalauksia. Kaupunkiin saavuttaessa vierailijoita tervehtii vaikuttava patsas, jossa kaksi hahmoa kättelevät toisiaan - tosin kädet eivät aivan kosketa. Tämä symboloi sitä, että vaikka sopu onkin virallisesti saavutettu, ei niin pitkällä kuitenkaan aivan vielä (käytännössä) olla.

Seinämaalauksia ympäri kaupunkia

Brittialue: huomaa katuviivat ja pylväät

Almost there...

Derrysta oli sitten parin tunnin ajomatka takaisin Belfastiin. Mietimme jälkeenpäin, että jos olisimme tajunneet matkan Derryyn olevan niin pitkä, olisimme valinneet sellaisen (maksullisen) kokopäiväretken, joka käy vain Giant's Causewaylla sekä Rope Bridgella. Nyt jouduimme koko ajan kiirehtimään, emmekä ehtineet kunnolla nauttia maisemista. Lisäksi lyhyempi pysähdys kuin itse ajomatka Derryssä tuntui erittäin typerältä. Mutta, emmepä voi enää asiaa muuttaa, ja pääsimme kuitenkin näkemään upeita maisemia sinne, minne halusimme!:)

Sunnuntai-iltana kävimme syömässä edullisessa mutta erittäin hyvässä ravintolassa, minkä jälkeen suuntasimme lasillisille (lähes ainoaan aukiolevaan) pubiin. Maanantaina kiertelimme vielä ympäriinsä kaupungissa, mm. kävimme ostoskeskuksen huipulla katselemassa maisemia. Puoliltapäivin jatkui matka takaisin kohti Corkia. Tällä kertaa liikennettä hidasti Dublinissa vieraillut Obama, mutta onneksi olimme tähän varautuneet ja lähteneet Belfastista tuntia aikaisemmin. Nyt on sitten viimeinen viikko edessä kotikaupungissamme Corkissa!