Ihanaa, Leijonat, Ihanaa...

En oikein ole vielä käsittänyt, että niin ne leijonat vain tulivat ja voittivat mm-kultaa 16 vuoden ja kymmenien pettymysten, hopeiden ja pronssien jälkeen. UPEAA! Mutta - käsittäminen olisi varmasti ollut helpompaa, jos olisi päässyt osallistumaan voitonjuhliin. Viimeiset 10 vuotta olen valehtelematta ollut valmiin lähtemään kaupungille voiton sattuessa, ja täysi-ikäisenä olen usein istunut tapittamassa kohtalokkaita viimeisiä pelejä keskustan sporttipubeissa..."jos tällä kertaa". Nyt, ainoan kerran lukuunottamatta vaihto-oppilasvuotta 2005, olen ulkomailla kisojen aikaan. TIETYSTI. Jo ennen kisojen alkua vitsailtiin suomalaisporukalla, että varmistetaan näin poissaolollamme Suomen mm-kulta. Tietty pitäisi iloita voitosta, mutta kyllä suoraansanoen "harmittaa", ettei tämä tapahtunut esimerkiksi ensi vuonna....=P

Itse olin katsomassa kultaottelua Dublinissa. Olen koko kevään unelmoinut pääseväni käymään Wicklown kansallispuistossa, ja päätin lopulta lähteä yksin reissuun, jotta tämä haave ei jäisi toteuttamatta. Euroviisuvalvojaisten jälkeen (sivuhuomio: MIKSI Suomi antoi 10 pistettä Irlannin järkyttävällä Jedward-kaksikolle???) lähdin aamun ensimmäisellä bussilla kohti Dublinia. Neljä tuntia kului nopeasti unten mailla, ja hostellin sijaitessa aivan bussiaseman vieressä pääsin nopeasti liikkeelle. Kävin kiertelemässä kauppoja ja tutustumassa St. Stephen's Greeniin. Kuudelta tavattiin sitten Raisan sekä hänen suomalaisen kaverinsa kanssa ja suunnistettiin kohti netistä löytämääni sporttibaaria. Jääkiekkohan ei ole ihan se ykköslaji Irlannissa (koko maassa on kuulopuheen perusteella yksi jäähalli), joten peliä näyttävän baarin löytäminen ei ollutkaan niin kovin helppoa. Googlaamalla "missä katsot mm-finaalin Dublinissa" löysin keskustelupalstalta parin vuoden takaisen kommentin, ja päädyimme Woolshed-baariin. Saimme mukavasti viimeisen vapaan pöydän, ja tunnin odottelun aikana nautimme maukkaan pubi-illallisen.

Baari oli järjestänyt mm-finaalille ihan erillisen (pienen) huoneen 1 ison screenin sekä 4 tv:n kera, joten oltavat olivat suhteellisen hyvät ottaen huomioon sen, että samaan aikaan oli käynnissä jalkapallo- ja rugbyotteluita. Mutta - selostus oli jostain syystä saksaksi; matsi oli näköjään napattu saksalaiselta SkyTV:ltä! Sinänsä outoa, koska kyllähän nuo pelit näytetään esim. Kanadassa englanninkielisen selostuksen kanssa - eivätkö olisi voineet napata kuvaa vaahteraman kanavalta...=P Melusta johtuen selostuksesta ei saanut mitään selvää, mutta sen pystyimme toteamaan, että puhe oli yhtä tunteellista kuin jos olisi ollut shakkipeli kyseessä; selostaja oli puolet ajasta hiljaa ja lähinnä luetteli pelaajien nimiä. Kyllä vähän Antsaa kaivattiin...=P

Ensimmäisen maalin syntyessä saimme huomata, että paikassa oli sittenkin myös ruotsalaisia - tosin suomalaiset olivat enemmistönä (ehkä noin 40 suomalaista). Kolmannessa erässä tunnelma oli korkealla, ja muutamat ruotsalaiset lähtivät pois siinä vaiheessa, kun aikaa oli jäljellä vielä 4 minuuttia (ja tilanne 3-1). Mestaruuden varmistuessa ihmiset jaksoivat tuulettaa jonkin aikaa, mutta pettymyksekseni baari tyhjeni lähetyksen loputtua täysin - ei näköjään ollut voitonjuhlia. (Myöhemmin jo Corkissa ollessani sain sitten kuulla, että voitonjuhlia olisi ollut tarjolla eräässä toisessa sporttipubissa..) Hieman laimensi tunnelmaa kun ei päässyt lauleskelmaan Den glider in:iä kaduille (pubissakaan porukka ei oikein yhtynyt lauluun), mutta toisaalta eivät ne kovimmat kiekkofanit varmaan olleetkaan paikalla (itseäni lukuunottamatta) - vaan Dublinissa asuvat suomalaiset halusivat yksinkertaisesti nähdä pelin. Noh, mestaruus tuli - LOISTAVAA! Täytyy kyllä katsoa finaali uudestaan Antsan selostuksilla...:D

Maanantaina lähdin sitten Paddywagonin retkelle Wicklow:n kansallispuistoon sekä Kilkennyyn. Valitsin kyseisen retken sen ollessa ilmainen kaksi yötä Paddy'n hostellissa nukkuville, mutta jälkeenpäin ajatellen jonkun muun järjestäjän pelkkä Wicklow-tour olisi saattanut olla parempi; Kilkenny oli nimittäin suoraan sanoen suhteellisen tylsä pikkupaikka, ja sinne oli lähes kahden tunnin ajomatka Dublinista. Tästä johtuen aika Wicklow:ssa jäi lyhyeksi.

Ensimmäinen etappi oli Glendalough-niminen paikka (osa Wicklow Mountains National Parkia), missä meillä oli puolisentoista tuntia aikaa käveleskellä luontopolkuja. Glendaloughssa asuu vain parisensataa ihmistä. Paikan nimi tulee kolmesta iirinkielen sanasta "Glen (Ghleann) - da (dhá) - lough" eli "Valley of the two lakes". Sitten jatkoimme matkaa pitkin vuoria pysähtyen Wicklow Gap:illa ottamaan kuvia. Ajelimme myös P.S. I Love You -leffan kuvausmaisemissa, mutta pienellä tiellä emme voineet pysähtyä kuvausta varten. Bussikuski kyllä laulaa lurautti "Galway Girl":in erittäin taidokkaasti. Puoleenpäivään mennessä olimme jo jättäneet Wicklow Mountainsin maisemat taaksemme ja lähteneet kohti Kilkennyn keskiaikaiskaupunkia. Matkalla pysähdyimme muinaisen "bog -haudan" luokse. Viime reissullani Dublinissa näimme museossa kyseisiä bog-haudoista kaivettuja ruumiita, joilla on siis lähes kaikki "osat" tallessa ihoa, hiuksia ja kynsiä myöten...

Monastic City Kansallispuistossa

 

Wicklow Mountains National Park, Glendalough

Upper Lake, Glendalough

Kaunis Glendalough

Wicklow Gap

Bog-hauta

Kilkenny oli pieni ja tavallaan söpö kaupunki. Kahden ja puolen tunnin pysähdyksellä jäi kyllä hyvin paljon luppoaikaa, vaikka kiersinkin käytännössä katsoen kaikki kaupungin nähtävyydet: kirkon, kirkon viereisen 30-metrisen tornin, luostarin, toisen kirkon ja kuuluisan Kilkenny Castlen. Linnan sisällä en käynyt sen takia, että kierros olisi kestänyt todennäköisesti liian kauan, joten päädyin istuskelemaan kahvilassa odotellessani kotimatkan alkua. 

Kilkenny ja 30-metrinen kirkontorni

Kilkenny tornin huipulta

Hieman huippasi

Kamalat portaat ja tikapuut ylös

Englannin kuningattaren vierailun takia turvatoimet Dublinissa olivat huipussaan, mikä vaikutti liikenteeseen hitauttavasti. Suunniltelmani livahtaa hostellista päivää aiemmin vesittyi tour-bussin saapumiseen puoli tuntia aikataulusta jäljessä (ja siten en ehtinyt viimeiseen Corkin bussiin). Siispä aikaisin nukkumaan ja aamun ensimmäinen bussi takaisin kohti Corkia.