Uskomatonta ajatella, kuinka nopeasti tämä Erasmus-aika on mennytkään. Ja vaikka vielä aikaa onkin jäljellä reilut kolme viikkoa, niin koko ajan vain tulee ajatteleltua, että ”apua, ihan pianhan tämä on ohi”.
Samalla kun murehtii kotiinlähtöä ja sitä, ettei ole ehtinyt tehdä puoliakaan niistä asioista, mitä oli suunnitellut, täytyisi saada ajatukset raahattua muualle ja keskittyä tentteihin lukuun. Minulla itselläni on onnekseni vain kaksi tenttiä (verrattuna monen kaverini neljään) – ja nämä tentit koittavat jo alkavalla viikolla peräkkäisinä päivinä. Tiistaina on vuorossa Microeconomics II, ja Public Finance:n koe päättää opiskelu-urani UCC:ssa.
Aloitin tentteihin luvun kerrankin elämässäni jo yli viikkoa etukäteen – tosin lähinnä siitä johtuen, että näistä jälkimmäiseen tulee etsiä tietoa kurssin ulkopuolisista lähteistä – ja paljon. Saimme kyllä koekysymykset etukäteen ja näistä saa itse valita kaksi. Muutamat kysymykset ovat kuitenkin sen verran samanlaisia keskenään, ettei niihin saisi tarpeeksi erilaisia vastauksia, ja kahden kysymyksen käsitellessä Irlannin valtion politiikkaa (josta en ole tarpeeksi perillä), ei minulle oikeastaan jäänyt vaihtoehtoja. Kysymyksistä helpompaan valmistelin vastauksen jo parissa päivässä, mutta toinen on vienytkin sitten hieman enemmän aikaa, kun on pitänyt etsiä tietoa vaikka mistä lähteistä – tehtävänäni on tutkia perusteellisesti jonkin EU-valtion (ei saa olla oma, valitsin Ruotsin) verotusta, sen kehitystä viimeisen 20 vuoden aikana, poliittisia ja taloudellisia syitä kehityksen takana sekä vertailla lukuja muihin OECD-maihin. Ja niin tosiaan – kaikki luvut täytyy opetella ulkoa, ja lisäksi tentissä tulee käyttää lähdeviittauksia!!! Tämä ei ole suinkaan ainoa kurssi, missä vallitsee kyseinen kummallinen ”opettele ulkoa kuka sanoi mitä”-käytäntö; kahdella kämppikselläni on sama ongelma. Oikeassa elämässä TUSKIN täytyy muistaa ulkoa eri valtioiden kaiken maailman eri veroprosentteja eri vuosilta saati sitä, mistä minkäkin tiedon löysi… Oikein kannustava opetustekniikka todellakin. Ja se onkin sitten mielenkiintoista, kuinka pitäisi onnistua kirjoittamaan kaksi kolmen sivun esseetä puolessatoista tunnissa.=P
Vaikka olen lueskellut joka päivä viikon ajan, en ole kyllä todellisuudessa paljon yli neljää tuntia päivässä käyttänyt tehokkaaseen lukemiseen. Toisaalta tällainen tapa sopii minulle – ei tarvitse keskittyä liian kauaa!=P Motivaatio lukemiseen ei myöskään ole kauhean korkealla, kun reputtaminen on kuulemma käytännössä täysin mahdotonta, mutta toisaalta ”hyvääkään” arvosanaa ei ole mahdollista systeemin mukaan saada: Economic Consulting –kurssin projektista saamani luokan toiseksi paras arvosana oli 70 (/100) – ja numeron vieressä luki ”first class honors”. Professori kiersi jokaisen luona kertomassa mitä hyvää/huonoa työssä oli, ja minulle hän sanoi vain, että ”erinomaista, ei juurikaan valittamista”. Naureskelin vain, että miksiköhän arvosana oli sitten 70… :D
Nyt takaisin kirjojen pariin. Nauttikaa Suomen kevätsäästä, täällä kun tuo lämpötila ei ole maaliskuisesta enää juuri noussut!=P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti