Love of Team Sports

Perjantai oli täydellisin päivä pitkään aikaan - ja syynä tähän eivät olleet bileet tai matkailu - vaan niinkin arkinen asia kuin urheilu! Yliopistomme järjesti nimittäin 5vs5 jalkapalloturnauksen kansainvälisille opiskelijoille. Ilmoittautumisen deadline oli keskiviikkona, ja päivää ennen pojat suunnittelivat illanistujaisissa osallistuvansa kyseiseen tapahtumaan. Muutama tyttö itseni mukaanlukien innostui asiasta myös. Ajattelin, että olisipa ihanaa päästä pelaamaan jalkapalloa hyvin pitkästä aikaa! Pienten suostuttelujen jälkeen saimme kasattua kokoon 6 hengen tyttöenergiatiimin (vaikka loppujen lopuksi meitä olikin vain 5) ja ilmoittauduimme mukaan. Jotkut pojat selvästi vähättelivät meitä naureskellen, että tokkopa kyseinen turnaus on tytöille. Sisäinen feministini kuohahti - tietenkin tytötkin saavat osallistua!

Saapuessamme pelikentille kävi sitten ilmi, että olimme ainoa tyttöjoukkue (mutta yliopiston puolesta sitäkin odotetumpi). Ei se mitään, olimme valmiina haasteeseen! Sää oli kirpakka (+2) mutta sitäkin kauniimpi (ei yhtään pilveä taivaalla). Turnauksen 8 joukkuettta jaettiin kahteen lohkoon, ja pelit kestivät kukin 10 minuuttia. Ensimmäinen pelimme oli espanjalaisia vastaan ja toinen vastustajamme oli kansalaisuuksiltaan sekasempi. Kolmas pelimme oli mielettömän hauska! Pelasimme amerikkalaisia vastaan, ja he osasivat ottaa tilanteen huumorilla - pelasivat kunnolla mutta kuitenkin hymyssä suin, eivätkä vähätelleet meitä! He osoittivat kunnon urheilumieltä.:) Viimeiseksi pelattiin meidän omia erasmus-poikiva vastaan, mutta siellä oli valitettavasti havaittavissa hieman ylimielisyyttä muutaman pelaajan tahoilta - mm. juoksemista kädet taskuissa. Noh, eipä tuo mitään, meillä oli kuitenkin hauskaa!

Viimeisen pelimme jälkeen lojuilimme nurmikoilla auringosta nauttien ja pelailimme vielä huviksemme sekoitetuilla joukkueilla poikien kanssa. Adrenaliini virtasi, ja huomasin, kuinka erilaista kuntoa tuollaisessa pallopelissä tarvitsee  verrattuna tavalliseen lenkkeilyyn! Ihana tunne, kun oikeasti oli aivan henkihieverissä. Tuntui NIIN ihanalta pelata! Muistin todella, miksi rakastan joukkueurheilua ja varsinkin pallopelejä. Ja ihmettelin, miksi koskaan lopetin koriksen tai vastaavasti miksi en koskaan ole aloittanut jalkapalloa - pidän siitä niin!

Finaalien jälkeen tyttöjoukkueemme sai kunniapalkintona koulun logolla varustetun urheilupaidan. Yksimielisellä päätöksellä paita annettiin kapteenillemme Satulle (hänen lisäkseen vain espanjalaistyttö oli ikinä harrastanut futista). Valmentaja myös sanoi, että mikäli suosiota riittää, voidaan näistä perjantaiturnauksista tehdä toistuva tapa. Kiitos kyllä!:)

                                Team Erasmus ladies kiittää ja kumartaa. 

Ja lopuksi vielä: on tainnut postimiehellä olla hauskaa, kun oli päättänyt liimata noin 80 postimerkkiä pakettiin sen yhden printatun lapun sijasta.:D