Perillä ollaan!

Nykyään yliopistovaihtoon lähtö tarkoittaa usein automaattisesti sitä, että blogia on pidettävä. It's a must. Pakkomielle. Itselleni blogin pito on ollut itsestäänselvyys jo siitä lähtien, kun sain tietää vaihtopaikastani. En tosin koe tätä pakoksi - oikeastaan en ole malttanut odottaa sitä hetkeä, jolloin saan vihdoinkin alkaa kirjoittaa turhanpäiväisyyksiä elämästäni! Ulkomailta kirjoittelu tuntuu kuitenkin hohdokkaammalta kuin arkinen Suomesta raportointi. Ja onpahan tästä iloa ainakin itselleni, lukivat muut tätä tai eivät. Saatte siis seurailla kirjoituksiani seuraavan viiden kuukauden ajan - enjoy!

Lähtöni Irlantia kohti sujui lievästi sanottuna hektisissä tunnelmissa. Kahteen viimeiseen yöhön mahtui yhteensä vajaat 9 tuntia unta, 6 tuntia siivousta ja loppuaika irtaimistoni pakkaamista ja roudaamista sekä matkatavaroiden pakkaamista (ja purkamista ja pakkaamista). Uudenvuodenpäivänä huomasin kello 11.30, että lentoni lähteekin aiemmin kuin luulin - ja että klo 12 tulisi olla kentällä. Siinä vaiheessa paniikinpoikanen oli lähellä, kun rinkka, cabin-laukku ja vaaka eivät suostuneet keskinäiseen yhteistyöhön. Lopulta jätin lähestulkoon kaiken fiksun (kuten internetin verkkokaapelin, kumisaappaat, villapaidat) kotiin ja kiiruhdin isän kyydillä kentälle puolitoista tuntia ennen lennon lähtöä. Lento sujui tapani mukaan nukkuen koneeseen astumisesta lähtien ja herätän vain ruokailua varten. Lontoon Heathrowlla vaihto sujui nopsakasti, mutta taas kerran sain kirota kyseisen kentän monimutkaisuutta. Varmaan viisi eri turvatarkastusta, vaikka olin kuitenkin tulossa EU-maasta EU-maahan ja vaihdoin koneeseen, joka vei EU-maahan. Lento Corkiin oli lyhyt ja matkustajia ei riittänyt edes yhtä joka penkkiriviä kohden. Saapuessani oli jo pimeää, joten päätin ottaa taksin asuntolalle. Erehdyin kysymään taksikuskilta yhden kysymyksen muutaman minuutin hiljaisuuden jälkeen. "Is it a long way there?" -kysymykseni kääntyi kuskin korvissa "Was it a long wait?" - minkä jälkeen sain kuunnella yksinpuhelua seuraavat 20 minuuttia. Hauska heppu, joka pälätti ummet ja lammet taksikuskin työstä ja taustastaan (kreikkalainen, asunut ausseissa 25v ja nyt asuu täällä), enkä saanut sanottua enää mitään väliin. Seurallisia nämä irlantilaiset.;)

Hyvin outo ja pelottava vahtimestari näytti mulle huoneeni. The Spires on 2000-luvulla rakennettu asuntola, jossa on reilut 100 asuinhuonetta. Luulin olevani ainoa näin aikaisin saapunut, mutta kävi ilmi, että oma kämppikseni (yksi kolmesta) oli jo saapunut: amerikkalaistyttö K, joka on niin ikään puolen vuoden vaihdossa. Asunnossamme on keittiö ja olohuone, ja jokaisella oma pieni huone, jossa sänky, työpöytä, vaatekaappi ja suihku+wc. Asuntomme on pohjakerroksessa, ja omalta osaltani kävi hieman huono tuuri, kun ikkuna on suoraan kadulle ja (ääni)eristystä ei lainkaan. Onneksi olen aika heavy sleeper, joten melu tuskin haittaa öisin!:) Huoneet olivat jäätävän kylmiä lomien jälkeen, ja meni aikansa ennen kuin keksin, kuinka patteri laitetaan päälle. Peittoa ja tyynyä ei ollut, mutta onneksi mukanani oli makuupussi. Yöllä heräsin kylmyyteen, vaikka päälläni oli huppari ja pitkät housut - ja loppuyö menikin kaksiin housuihin, kahteen paitaan ja villapaitaan pukeutuneena sekä takki makuupussin päällä nukkuen. Aamuun mennessä onneksi lämpeni.:)

Hyvinnukutun yön jälkeen lähdimme K:n ja hänen kaverinsa M:n kanssa ostoksille. Listalla oli peiton ja tyynyn lisäksi lakanat, internet-piuha, sim-kortit ja ruokaa. Puhelin-asia jäi vielä vaiheeseen, mutta muut asiat saimme hoidettua. K ja M olivat oikein mukavia, mutta vielä aika nuoria. Heidän omasta yliopistosta on tulossa yhteensä 9 opiskelijaa The Spiresiin (19-v, tokan vuoden sairaanhoitajaopiskelijoita). Iltapäivällä he kaikki olivatkin jo saapuneet - toivottavasti eivät tytöt unohdu vain omien vanhojen kavereidensa seuraan.;)

Kauppareissun jälkeen kolmaskin kämppiksemme oli saapunut - niin ikään jenkki, mutta S tekee koko tutkintoa Irlannissa. S on jo vanhempi, 24-vuotias, sillä hän on pitänyt muutamia välivuosia ja opiskellut hetken aikaa myös jenkeissä. Aika omalaatuinen, mutta mukava persoona. Teimmekin heti illalla kolmistaan ruokaa ja juttelimme parisen tuntia.:)

Orientaatio on tiistaina, joten sitä odotellessa..:)